Ja niin alkoi Snoopelin loppuelämän...

1. päivä

Loppuelämän ensimmäinen päivä? Niin, jostakinhan se on aloitettava, loppuelämä. Tuntuu konkreettiselta puhua loppuelämästä, silloin se on jotain jolle voi tehdä.. jotain. Nyt voi pysähtyä ja miettiä: jatkanko elämistä näin, vai voisinko muuttaa jotakin ja olla onnellisempi, terveempi, iloisempi tms. loppuelämän. Voisiko jopa alkaa ELÄÄ, jotta voisi sanoa eläneensä??

Mulle askel parempaan itsetuntoon ( se kai on sitä oikeeta elämänlaatua - hyvä itsetunto) on pienentyä tästä massiivisesta minästä -20 kg. Aikamoinen urakka, kun ajattelee tuota kilomäärää esim. voipaketteina ( á 0,5 kg), melkomoinen kasa.

Joo, joo, yrityksiä laihduttaa on takana varmaan sata milloin milläkin keinolla. Paras onnistuminen on Painonvartijoissa noin 15 v sitten, mutta sekin 15 kg pudotus on tullut takaisin ja vähän korkojen kanssa. Nyttemmin olen innostunut Kutrin elämäntaparemontti- ajatuksista  http://www.kutri.net/index.html . Siinä sitten on tervejärkinen naisihminen! Suosittelen kaikille vähänkään asiasta kiinnostuneille vierailua hänen sivuillaan. 

Tiukkapipoksi Kutrinkaan metodien vuoksi en ala, vaan soveltelen niitä omaan elämääni siten kun ne sattuvat sopimaan. Askel kerrallaan kohti päämäärää!

P.s. Kirjoittelen tänne niitä näitä silloin kun kirjoittelupäälle satun (mikä voi olla suhteellisen harvoin).